Tämän blogin tavoitteena on ollut vastata kysymyksiin: Minkälainen täyssähkö-Rellu ihan oikeasti olisi kulkupelinä? Mitä ajattelisin siitä pidemmän päälle?

Nyt yhteinen taipaleeni Renaultin kanssa on kulkenut myyjän kanssa tekemäni sopimuksen puoliväliin saakka. Tämä lienee hyvä hetki summata tähänastisia kokemuksia.

Päällimmäisenä mielessäni on ajatus, että Renault ZOE Z.E. 50 R110 Zen on hoitanut tehtävänsä perheemme kakkosautona hyvin. ZOE:ssa on monia hyviä ominaisuuksia, mutta se ei ole auto, jota suosittelisin henkilölle, joka suhtautuu autoihin intohimoisesti. Tämä on sääli, sillä mielestäni Renaultin slogan ”Passion For Life” kuulostaa olevan suunnattu puhuttelemaan näitä ihmisiä.

Kaikki eivät kuitenkaan suhtaudu autoihin intohimoisesti. ZOE on auto, jota voin hyvällä omallatunnolla suositella kenelle tahansa, joka etsii helposti lähestyttävää sähköautoa, jolla voi hoitaa päivittäiset ajot ja käydä halutessaan vaikka Mänttässä katsomassa Banksy-näyttelyä. Serlachius-museo Göstan pihassa on sähköauton latausasema. Kuvassa meidän ZOE:mme on iltapäiväretkellä Serlachiuksella, missä se pääsi kiinni museon tarjoamaan latausasemaan.

ZOE Z.E. 50:n ”TOP3 plussat” puolen vuoden yhteiselon jälkeen:

• Kaiken kuljettajaa ympäröivän yleinen loogisuus. Muutamia aikaisemmissa kirjoituksissa esiin nostamiani ominaisuuksia lukuun ottamatta kaikki toimii niin, ettei tarvitse ajatella.
• Ohjaamon yleinen laatuvaikutelma. Käytetyt materiaalit ovat asiallisia eikä ylimääräisiä räminöitä juurikaan esiinny. Jotkut ZOE-omistajat ovat raportoineet hattuhyllyn räminöistä, joita heillä on ollut vaikeuksia saada vaimennetuksi. Meidän ZOE:ssamme ei onnekseni ole ollut näitäkään ongelmia.
• Riittävä käyttösäde. ZOE vietti kylmän 2021 talven ulkona. Silti käytännön kantama oli kovimmillakin pakkasilla yli 200 km. Kesän tultua ZOE:mme pitkäaikainen kulutuskeskiarvo näyttää lukemaa 12,4kWh, mikä on hyvin linjassa valmistajan lupaaman kantaman kanssa.

ZOE Z.E. 50:n ”TOP3 miinukset” puolen vuoden yhteiselon jälkeen:

• Kuljettajan penkin ristiselän tuen puute. Yli puolen tunnin istuminen ZOE:n penkillä aiheuttaa tarvetta alkaa korjata jatkuvasti asentoa. Tämä on harmittava juttu, sillä penkit ovat kivan näköiset ja auton ”range” mahdollistaisi huomattavasti pidemmän yhtäjaksoisen istumisen.
• Puoliväliin jäänyt työ tavaratilan monikäyttöisyyden suunnittelussa. Kuljetan varsin usein kosketinsoitinta. Sen turvallinen lastaaminen Mersumme tavaratilaan on helppoa, koska takapenkit kaatuvat tasaiseksi pinnaksi. Soittimeni mahtuu mittojen puolesta myös ZOE:en, mutta sen pakkaaminen vaatii huolellisuutta. Ollessani liikkeellä ZOE:lla minun täytyy asetella soitin korostetun huolellisesti ja virittää sen alle tuki, jotta se ei jää keikkumaan ja heilumaan kaadetun selkänojan ja välipohjattoman tavaratilan muodostaman poteron muodostaman kulman päälle.
• Maalipinnan heikkous. Olen mieltänyt metalliväriset maalipinnat yleensä varsin kestäviksi. Olen pessyt ja vahannut autoa Pesukinnas.com:in hengessä. Tämän vuoksi olettaisin, että Renaultin ”flamme”-punainen pinta olisi alle 10000 km kohdalla täydellisen virheetön. Näin ei kuitenkaan ole. Vaikka autolla ei ole ajettu hiekkatietä kuin täysin sattumanvarainen pätkä, takaoviin on jo tällä kohdalla ilmestynyt kiveniskemiä. Oletan, että ilmavirta ohjaa eturenkaista lähteviä kiviä kylkiin. Vastaavaa heikosti kiinni pysyvää maalausta on havaittavissa myös auton peräluukun mallimerkinnässä. Sininen ZE-merkintä alkoi rapistua jo keväällä, kun matkamittarissa oli vasta 3000 km. Nyt kun suunnittelemani yhteinen taival Renaultin kanssa on puolivälissä, kirjaimien maalauksesta on enää vain pieni osa jäljellä. Aikaisemmin omistamissani autoissa en ole nähnyt tällaista ilmiötä.

Kolme asiaa, jotka eivät pääse TOP3-listalleni, mutta jotka mielestäni ansaitsevat kuitenkin tulla mainituiksi tässä puolivälin yhteenvedossa, koska ne nousevat mieleeni miettiessäni tähänastista ZOE-kokemustani:

• Etuovien katolle kaartuva muotoilu. ZOE Z.E. 50:n oven yläkarmi kaartuu auton katolle saakka. Olen miettinyt syytä tähän muotoiluun, enkä ole keksinyt sille perustetta. Kun Renault on ollut pysäköitynä talvella lumisateessa, edes katolla olevan lumen pois harjaaminen ei riitä; lunta jää aina oven karmin väliin. Kun oven avaa, väliin jäänyt lumi putoaa kuljettajan istuimelle.
• Ei kunnolla merkittyjä nostopisteitä renkaiden vaihtoa varten. Kun keväällä koitti kesärenkaidenvaihtoaika, en löytänyt auton alta selkeästi merkittyjä pisteitä, joiden alle olisin uskaltanut hallintunkkiani sijoittaa. Käyttöohjekirjasta en myöskään löytänyt mainintaa, mistä autoa saa nostaa. ZOE:n peräkontista ei löydy tunkkia, jonka muotoilusta olisin voinut arvailla, minkälaisella järjestelyllä suunnitteluinsinöörit ovat ajatelleet Renault-merkkisen sähköauton rengasta kevennettävän. Koska en halua aiheuttaa vaurioita, ZOE:sta tuli ensimmäinen auto, jonka renkaan vaihtamista varten olen päätynyt soittamaan asiakaspalveluun ja kysymään, mihin tunkin voi turvallisesti laittaa.
• Huono asiakaskokemus. ZOE:n kanssa eläminen on mennyt mukavasti, mutta myyjäliikkeen toiminta tilausvahvistuksen allekirjoittamisen jälkeen ei ole vakuuttanut. Toivon, että tämä muuttuu ennen kuin ZOE:sta tekemäni sopimus tulee vaiheeseen, jolloin on aika miettiä, millä ajoneuvolla perheemme liikkuu jatkossa.